Sodan arvet/Scars of war

Lapsuuden hetket peittävät sodan äänet. Pelko ja kauhu siirtävät leikit sivuun.
Kun oma koulutie on kuolemanpelkoa täynnä.
Pelkäät aamua, pelkäät iltaa ja koko päivää siinä välissä.
Sisällesi kasvaa veriset pelon haavat, kun kotia ympäröi kauhujen metsä.
Niitä arpia kantaa sisällänsä koko lapsuuden ja elämän.
Ja pelosta tulee jokapäiväinen vieras ja surusta sen kumppani.

The moments of childhood cover the voices of war.
Fear and horror move the games aside.
When your schoolroad is full of fear if death.
You're afraid of the morning, you are afraid of the evening and all day long.
Inside you grow bloody wounds of fear, when the home is surrounded by the forest of terror.
Those scars carrying them within the whole childhood and life.
And fear becomes a daily guest and sorrow for its partner.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meren äärellä/ On the seashore

Kuva
Meren äärellä tuoksuu toivo, aaltojen lyödessä rantaan pysähtyy aika omaan hetkeeni. Tässä hetkessä meren rannalla uskaltaa taas unelmoida, uskoa ja luottaa. Upottaa askeleensa märkään hiekkaan, tuntea viileän veden ja suolaisen tuulen vireen. Tässä juuri nyt, voin olla hetken aikaa ehjä. There is a sense of hope at the sea, when the waves hit the beach, my time stops. At this moment on the seashore you dare to dream, believe and trust. Immerse your steps in the wet sand, feel the cool water and salty wind. Right now, I can be unbroken for a while.
Lue lisää

Väsynyt

Kuva
Olen väsynyt kulkemaan, yrittämään. Tahdon nukkua, antakaa minun nukkua. Vaipua uneen, unohtaa, lakata yrittämästä. Jatkuvaa selviytymistä, suorittamista ilman onnen pisaroita. Unissani tahdon taivaltaa, todellisen elämän unohtaa. Kulkea pumpulipelloilla, lentää tuulen mukana. Meren aalloissa seilata, unen maailmassa itseäni peilata.
Lue lisää

En ole prinsessa

Kuva
Minulla ei ole linnaa, vaikka ympärilläni onkin muurit. Ei kruunua kutreillani ei silkkiä lanteillani. Peilistä ei katso prinsessa ei prinssiä ovesta tule. Minä asun kivenkolossa, piilossa en tanssi auringossa. Itse kannan taakkani, surunkengät jalassani. Minun lasikengäni ovat hajonneet ja kurpitsavaununi sulanneet. I have no castle, although there are walls around me. No crowns on my shoulder, no silk on my hips. The mirror does not look like a princess nor prince on the door to come. I live in a stone burrow hiding from the sun. I carry my burden, shoes of grief on my feet. My glass shoes have broken down and my pumpkin has melted.
Lue lisää