Dreamely runoja ja aforismejä

Olen väsynyt kulkemaan, yrittämään. Tahdon nukkua, antakaa minun nukkua. Vaipua uneen, unohtaa, lakata yrittämästä. Jatkuvaa selviytymistä, suorittamista ilman onnen pisaroita. Unissani tahdon taivaltaa, todellisen elämän unohtaa. Kulkea pumpulipelloilla, lentää tuulen mukana. Meren aalloissa seilata, unen maailmassa itseäni peilata.

Minulla ei ole linnaa, vaikka ympärilläni onkin muurit. Ei kruunua kutreillani ei silkkiä lanteillani. Peilistä ei katso prinsessa ei prinssiä ovesta tule. Minä asun kivenkolossa, piilossa en tanssi auringossa. Itse kannan taakkani, surunkengät jalassani. Minun lasikengäni ovat hajonneet ja kurpitsavaununi sulanneet. I have no castle, although there are walls around me. No crowns on my shoulder, no silk on my hips. The mirror does not look like a princess nor prince on the door to come. I live in a stone burrow hiding from the sun. I carry my burden, shoes of grief on my feet. My glass shoes have broken down and my pumpkin has melted.

Onko hän täydellinen? Luulee olevansa, tanssivansa ruusuillansa, elämäänsä glitterin kiillossa paistattelee. Hänellä on kriteerinsä, elämänsä arvot kullalla höystetty. Itseänsä peilistä ihailee, vääristyneiden mielikuviensa raosta sieluansa kurkistelee. Kiiltokuvaa on elämänsä, niitä elämän kirjaansa liimailee. Mutta, miten käy, kun kuvat hapertuu, vanhenee ja lakastuu. Reunat kupruille taipuu ja kullat reunojen, sateen mukana liukenee. Is she perfect? She thinks she is, dancing in with roses, her life glowing in Glitter's. She has her criterias, the values ​​of her life covered with gold. She admires herself from the mirror, peeping her soul behind of distorted false image Glossyphotos in life, glued to the book of life. But, what happens when the images thin, get older and waning. The edges will bend and edges of gold will dissolve with rain.

Olen nainen vahva, rohkea. Olen oma itseni varmasti, aina joka hetkessä. Omanlaiseni viaton, viallinen,  normaali ja epänormaali. Vartaloni kantaa minut elämässä tietäni itsenäisenä, voimakkaana. Ja se on minun VARTALONI, ikuisesti, aina. Minä päätän mitä se kantaa, mitä ottaa ja kuka koskee. Minä eikä kukaan muu. I am a woman strong, brave. I am myself certainly, always in every moment. I am ingenuous, am defective normal and abnormal. My body carries me in my life as an independent and powerful. And it is my BODY, forever, always. I decide what it bear, what to take and who can touch.  

Olen oman menneisyyteni vanki, oman vankilani rakentanut. Muistojeni haamu, yössä kulkeva sielu, joka etsii rauhaa ja oikeutta. Katkeruuteni pistää minua, ei anna minulle sitä mikä on minun eikä kenenkään muun. Oman elämäni tyynen veden, jossa saan uittaa varpaitani. Ghost of my memories I am a prisoner of mine own past, my self built prison. A ghost of my memories, in the night wandering soul looking for peace and justice. My bitterness stabs me, not giving me what is mine not anyone else's. My own life calm waters, where I can dip my toes.

On maani musta ja meren rantaa kulkee hipoen, aallot sen rantaa lyö hajoten. Olen kävellyt paljain jaloin pitkin maatani, kivet varpaitani haavoittaen. Nyt sen valtaistuimelle istun ja maatani suojelen, sillä nämä muistot ja tunteet ovat tehneet minusta oman valtaistuimeni kuningattaren. Eikä kukaan koskaan voi minua siltä sotien syrjäyttää. Sillä minä päätän kuka minun tarrautuu ja kukaan minua lähestyä saa, sillä maani on sieluni sirpaleita mustanaan. Minä istun sillä valtaistuimella oman elämäni kuningattarena, taistelen elämäni sotaa, eikä kukaan minua koskaan haavoittaa enää voi. My country is like ebony, passing by the sea and the waves break down to the shore. I walked barefoot along my country, stones are wounding my toes. Now I sit on my throne and protect my country, for these memories and feelings have made me the Queen of my throne. And no one can ever displace me with war. For I will decide who shall cling to me, and who shall approach near unto me: for my l

En ikinä, en koskaan. Roikun jalassasi kuin takiainen sinun elämäsi ampiainen. Kun yrität huitaista sivuun lennän toiselle korvallesi pörräämään. Tartun käteesi, roikun luppakorvissasi, heitän volttia edessäsi. Tartun hiuksiisi, hengitän niitä, painaudun huulillesi suudellen. En päästä irti, en anna mennä, sillä minä elän sinusta.

Jossain kaukana elämän porteista lepää hiljainen metsä. Siinä metsässä vaeltavat vaurioitetut sielut ja rikotut sydämet. Sen metsän sammaleissa kukkii surujen silmut ja puita heiluttavat särjettyjen lupausten tuulet. Siinä tummien aaveiden metsässä unohdetutkin saavat rauhan. The woods of the dark ghosts Somewhere far from the gates of life, lies a quiet forest. Damaged souls and broken hearts wander in the woods. In the mosses the buds of sorrow blossoms and trees are waiving by the winds of forgotten promises. In the woods of the dark ghosts, even forgotten gets peace.

Pimeyden ytimessä makaa haavoittunut enkeli. Sen sydämen kammiot ovat täyttyneet verestä ja sen siivet ovat mustuneet juuristaan. Sen sielun on täyttänyt viha ja sydämen epätoivo. Mutta sen siipien kärjissä loistaa hento valo joka hiipii sen sydämeen, kun sen sielussa toivo herää. Se valo poistaa vihan ja nostaa sen taas korkeuksiin josta langennut enkeli kaartaa siipensä maailman ylle vahvempana hyvyydestä kuin koskaan.

Olen väsynyt ilkeyteen, julmuuteen ja eriarvoisuuteen. Olen väsynyt heräämään maailmaan, jossa raha ratkaisee ja joka tuhoaa heikot. Olen väsynyt ihmisten epäoikeudenmukaisuuteen. Olen väsynyt rasismiin ja muukalaisvihaan. Olen väsynyt uskomaan tulevaisuuteen maailmassa, jossa pahuus leviää kuin musta varjo. Olen väsynyt uskomaan ihmisten hyvyyteen, sillä kohtaan vain valheita ja pikkumaisuutta, sekä niin suurta itsekkyyttä, että se mustaa maan tuhkaksi. Vielläkö on heitä, jotka kulkevat varjoissa ja joiden sydämessä asuu hyvyys? Sillä pahuus on valloittanut päivänvalon ja varjot ovat jääneet hyvyydelle. Shadow of goodness I'm tired of spite, cruelty and inequality. I'm tired to wake up in a world where money talks, and destroys the weak. I'm tired of people's injustice. I'm tired of racism and xenophobia. I'm tired of thinking the future in a world where evil is spreading like a black shadow. I'm tired of faith in the goodness of p

Lapsuuden karikoissa minä sieluni teloin, sydämeni satutin ja oman itseni menetin. Pienen tytön sydänhaavoissa kasvaten käteni ojensin maailmaan. Ensin se teki minusta heikon, sitten se teki minusta vahvan In the rocks of childhood, my soul crashed, my heart get broken and I lost myself. In a little girl's heart wounds I was raising my hand and stretched out into the world. First it made me weak, then it made me strong

Kauneinkin hymy voi kätkeä tuskan, haudata kivut ja peittää surun. Kauneinkin hymy tarvitsee olkapäätä, tukea ja arvostusta. Kauneinkin hymy voi toivoa kuolemaa ja tuntea elämän loputtoman kivun. Kauneinkin hymy voi loppua tuskaan ja tuntea ahdistuksen. Kauneinkin hymy voi kätkeä ihmisen omaan pimeään vankilaansa josta ei löydä ulospääsyä. Sillä masennus on sairaus, joka hoitamattomattomana voi johtaa kuolemaan. Even the most beautiful smile The most beautiful smile can hide the pain, bury the pains and cover the grief. The most beautiful smile needs shoulder, support and appreciation. The most beautiful smile can hope for death and feel the endless pain of life. The most beautiful smile can end in pain and feel anxiety. The most beautiful smile can hide a person in his own dark prison where he can't find a way out. For depression is a disease, if left untreated, can lead to death.