Minä kumarran yötä



Tähdissä valon kruunut, kuun valossa eloni airut.
Tanssii helmoissani pimeyden hiljaisuus, askeleeni paljas.
Hengittäisinkö ilman yötä, sillä sieluni syvässä usvassa käy mieleni sirpaleet.
Laahuksessa tummuus pirstaloituu sametiksi, yön aaveena kulkee yksin vain suurin seurana.
Siinä yön rannalla kumarran sumujen lautturia, jonka kasvot peittää pimeyden huntu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meren äärellä/ On the seashore

Väsynyt

En ole prinsessa