Huurteessa


Odotan syksyn kirpeyttä, 
jäätyneitä aamuja.
Pihlajan marjoissa kuultava huurre, aamun säteissä usvan huntu.
Ruskan lehden putoessa maahan, kuin sieluni pisarat asfaltilla.
Sisälläni ikuinen syksy, keveässä huurteessa sisimpäni hehku.
Siinä hetkessä olen yhtä luonnon kanssa, kuin peilikuva, jonka katseessa näen omani.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Väsynyt

Meren äärellä/ On the seashore

Kuoleman hetkellä/Time of death