Dreamely runoja ja aforismejä

Elämäni lukkiutuu omiin pilviportteihinsa. Vie minulta auringon, peittää sieluni syvään hämärään. Tarraudun niihin portteihin, tähystän kaukaisuuteen, näen sateen tulevan. Tarvitsenko auringoa, sadehan minut siunaa, viilentää ja puhdistaa. Sade antaa pilviporteilleni elämän ja ne puhkeavat kukkaan.

Keskikesän yössä voi nähdä keijujen tanssivan niityllä. Kuulla kuiskeen luonnossa. Lähtisitkö tanssiin mukaan, upottaisit varpaasi niityn kosteaan ruohoon. Uskoisit ihmeisiin, painaisit pääsi puun juureen. Katsoisit lehtien värinää puissa, kuulisit lintujen laulavan aamuyössä. Näkisit aamu usvan nousevan ja peittävän kedon kukat. Siinä hetkessä sinun olisi hyvä olla.

Näen, kun linnut muuttavat etelään, tuulet puhaltavat kirpeyttään. Seison rannalla yksin hiljaa, siihen minä jään, en muuta kenellekkään. Näen aaltojen nousevan vaahtopäille, syksyn lehtien putoilevan vetten päälle. Elämäni syksyn nostavan päänsä, siihen minä jään, en nouse ilmoille korkealle vaan laitan askeleeni männyn havuille. Minä taivun näihin tuuliin, hengitän virettä juuriini, tähän olen rungoni rakentanut, itseni puuksi kasvattanut.

Tiesin heti, että sinä tulet rikkomaan minut tuhansiin osiin. Silti rakastan ja tulen aina rakastamaan. Kohtalo määräsi minut rikkoutumaan ja minä totisesti säröilin, muutuin palasiksi. Nyt odotan viimeistä säröä, joka saa minut muuttumaan maan tomuksi. Olen odottanut, olen valmis.

Tiesin heti, että sinä tulet rikkomaan minut tuhansiin osiin. Silti rakastan ja tulen aina rakastamaan. Kohtalo määräsi minut rikkoutumaan ja minä totisesti säröilin, muutuin palasiksi. Nyt odotan viimeistä säröä, joka saa minut muuttumaan maan tomuksi. Olen odottanut, olen valmis.

Jäisinkö tähän elämään, ottaako se minut kiinni jos putoan. Nostaako ylös jos kaadun. Annanko sille toisen poskeni, vai lyökö se minua sillekin. Jäisinkö vai lähtisinkö pimeyden mukana, aamu usvana korkeuksiin, sinne mistä sieluni tuli ja asettui kehooni. Palaisin kotiin, ilmavirraksi tuuleen tai sateen pisaroiksi. Would I stay in this life if it would catch me if I fell. Raise up if I fall. Let me give it another cheek, or will it hit me again. Or would I go with the darkness, morning haze to the sky high where my soul came and settled to my body. I would go back home, as a stream of wind or drops of rain.

Meren äärellä tuoksuu toivo, aaltojen lyödessä rantaan pysähtyy aika omaan hetkeeni. Tässä hetkessä meren rannalla uskaltaa taas unelmoida, uskoa ja luottaa. Upottaa askeleensa märkään hiekkaan, tuntea viileän veden ja suolaisen tuulen vireen. Tässä juuri nyt, voin olla hetken aikaa ehjä. There is a sense of hope at the sea, when the waves hit the beach, my time stops. At this moment on the seashore you dare to dream, believe and trust. Immerse your steps in the wet sand, feel the cool water and salty wind. Right now, I can be unbroken for a while.